Riepu julkaisee Jauri Varvikon luvalla tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemia vahvoja ja punnittuja puheenvuoroja sodasta ja politiikasta.
Jäljellä olevista panssareista: jotkut tahot laskevat lähes työkseen eri varuskunnissa olevia tankkeja ja panssaroituja ajoneuvoja. Tämä on ihan mielenkiintoista jengiä.
Idea siis on, että kaupalliset satelliitit kuvaavat esimerkiksi venäläisiä varuskuntia, asetehtaita ja asevarastoja, minkä jälkeen jengi laskee tapahtuneet muutokset. Näin saadaan laskettua ajoneuvojen määrä ennen sotaa ja miten määrä on muuttunut sodan aikana.
Taivaalta ei tietysti näe, missä kunnossa mitkäkin ajoneuvot ovat, mutta kuvia verrataan paikan päältä otettuihin drooni-, yms kuviin. Tällä jengillä on aika hyvä tuntuma, mitkä varastot tai varuskunnat säilyttävät uutta toimivaa kalustoa ja mitkä vanhempaa ruostuneempaa.
Kun eri varastoissa tapahtuu muutoksia, nähdään mitä kalustoa Venäjä käyttää ja turvautuuko se pelkästään uuteen vai kuluttaako jo vanhempaa. Samalla nähdään mitä kannibalisoidaan, mitä korjataan ja mitä uudistetaan.
Ukrainalaiset väittävät tuhonneensa sodan aikana yli 14 000 venäläistä panssaroitua taistelu- ja miehistönkuljetusajoneuvoa (BBM, BMP ja BTR), tankit pois lukien.
Oheisesta kuvasta näkee todellisen tilanteen ennen sotaa ja nyt.
Tämä kertoo, että ukrainalaisten kertomat määrät ovat ihan tuulesta temmattuja. Ennen sotaa Venäjällä oli ulkoilmasäilytyksessä noin 15 000 panssaroitua taisteluajoneuvoa. Nyt näillä samoilla kentillä on noin 10 000 jäljellä. Varastoista on siirretty Ukrainan rintamalle noin 1/3 osa kalustosta. Näiden ulkopuolelle jäävät vielä katetuissa varastoissa olevat/olleet ajoneuvot.
Venäjä valmistaa virallisesti noin 2 200 panssaroitua ajoneuvoa vuodessa. Lisäksi se tuottaa tankkeja 1 500. Asebongarit tietysti näkevät tuhottujen ajoneuvojen kuvista, mitä panssaroituja ajoneuvoja rintamalla kulkee.
Venäjä ei ole ottanut vanhinta kalustoa vielä käyttöön.
Nyt mennään vanhimmillaan 70-luvun mallistolla, jota on uudistettu, eli panssarointia on parannettu, aseistusta on uusittu jne. Venäjä on myös onnistunut luomaan vanhan tekniikan modernisointi- ja korjauslinjoja.
Näistä varaosista ei ole pulaa, joten huonommista romuista rakennetaan kannibalisoituja uusia versioita. Venäjä kykenee tuottamaan armeijan käyttöön saman verran vanhoja modernisoituja versioita vuodessa kuin uusia.
Summa summarum… Venäjällä on tuhansittain lisää tavaraa lähetettäväksi rintamalle. Aseet eivät ole loppumassa, mutta pidemmän päälle Venäjä joutuu turvautumaan myös vanhempaan tekniikkaan. Panssarintorjunta-aseiden vähentyessä tästäkään ei ole haittaa.
Panssari kuin panssari ajaa asiansa, jos siihen ei kohdistu uhkaa. Ukrainalaisten antamat luvut tuhotuista ajoneuvoista ovat mielikuvituksellisia. Vähintään kolminkertaiset todellisiin määriin verrattuna. Venäläisillä on todennäköisesti toimivaa kalustoa tällä hetkellä enemmän kuin sodan alussa.
Vertailun vuoksi: Ukrainalla oli noin 1 200 panssariajoneuvoa sodan alussa ja se on saanut länneltä 360 tankkia ja 630 panssaroitua ajoneuvoa. Puolet alkuperäisestä määrästä on menetetty ja 1/3 saaduista on tuhottu. Ukrainalla on siis jotain 1 000 panssaroitua ajoneuvoa käytössään. Käytännössä yksi ajoneuvo jokaiselle rintamakilometrille.
Länsi ei yksinkertaisesti kykene tuottamaan panssaroituja ajoneuvoja sillä vauhdilla Ukrainaan kuin Venäjä niitä tuhoaa. Kaluston eri määrät kertovat karua kieltä. Ukrainan kalusto vähenee, kun taas Venäjä kykenee pitämään nykyistä määrää yllä ainakin kaksi vuotta.
JAURI VARVIKKO, 5.5.2024
Jauri Varvikko (s. 1969 Helsinki) on Venäjä-asiantuntija ja lehtikustantaja. Suomen pitkäikäisimmän venäjänkielisen aikakauslehden Spektrin (1997–2010) perustaja. Suomalais-venäläisen koulun oppilas. Opiskellut kansainvälisiä suhteita Kiovan ja Moskovan yliopistoissa.
