Riepu julkaisee Jauri Varvikon luvalla tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemia vahvoja ja punnittuja puheenvuoroja sodasta ja politiikasta läntisten medioiden yksiäänisyyden vastapainoksi.
Patricia Marins heitti X-palvelussa mielenkiintoisen pointin… Hän ennustaa, että apupaketista johtuen Ukrainan sota jatkuu vielä vuoden verran, sillä raha mahdollistaa sotilaiden mobilisoimisen. Lopulta Venäjä kuitenkin voittaa rintamalla, mutta Nato miehittää suuret kaupungit.
En ole tullut tällaista ajatelleeksikaan. Eli lopulta Nato siis siirtäisi Ukrainaan joukkoja ja ne siirrettäisiin isoihin kaupunkeihin vähän kuin rauhanturvaajiksi tai Ukrainan suvereniteetin takeeksi.
Mielenkiintoinen teoria. Pitääpä pureskella tätä vähän aikaa. Ohessa Marinsin koko teksti:
”A long war without a short road to peace
The new US aid for Ukraine might not change the war, but it will surely prolong it for several months or even more.
Ukraine has a disadvantage in every aspect of the war, but they maintain a strong defensive army.
Every day, hundreds of battles occur, with both Russians and Ukrainians dying.
It”s hard to imagine Ukraine winning an attrition war against Russia with the current European political efforts, and in a Russian border.
But never forget that Russia and Ukraine are two former Soviet titans. Despite the disadvantages, Ukraine is fighting for every centimeter of ground, experiencing high casualties, but successfully delaying the Russian army in an attritional manner.
In January, I wrote that without new deliveries, the Ukrainians would be losing the war by July/August. But now, with the US Aid they can fight for at least one or two more years.
Yesterday, @JulianRoepcke, one of the top journalists covering this war, wrote that Zelensky has two choices: either try to win the war or get reelected. Julian was referring to how unpopular a new wave of mobilization would be, but without it, Ukraine will be defeated without any chance.
Yes, Ukraine has a shortage of everything, including personnel, but let me remind you of something.
According to The Guardian, 90% of Ukrainian migrants were women, children, and the elderly. The same newspaper stated that Ukraine”s mobilization resources in mid-2022 were 6.8 million people. (I”d like to work with half of this.)
However, these people do not want to fight. Is it fair to send these young people to their deaths? Many Ukrainians would oppose this mobilization.
According to World War II standards, several countries managed to mobilize 10 percent or more of their population: Germany – 25.7%, USSR – 17.5%, Australia – 14.4%, Finland – 14.3%, Hungary – 13.1%, Japan – 12.7%, UK and USA – 12.3% each, New Zealand – 11.9%.
Today, we could say that 10% of Ukraine”s population would be about 3.3 to 3.7 million.
I have previously posted that I estimate Ukraine has mobilized about 1.5 million military personnel so far, where more than 400.000 had military experience.
As you can see, the issue of mobilization in Ukraine is much more political, as Julian clearly states.
Before the current American package, I would say that there was no equipment for a new mobilization, but today”s budget can cover these expenses slowly.
The war will be long, although in my view, the Russian advantage will be maintained despite the American package, but the attrition will intensify, bringing new nuances.
How I see? The Russians will win military, but the western will occupy the main Ukrainian cities bringing a moral victory for the western alliance.
It”s a dangerous win win, but is what I predict to happen.”
Hetken tätä pohdittuani, tulin tulokseen, että tässä on kyse siitä, ettei länsi kykene päästämään irti Ukrainasta. Ukrainan menettäminen on sille ja sen arvoidealismille liian iso pala, joten se pyrkii pitämään vaateistaan kiinni vaikka väkisin, jopa lähettämällä joukkoja maahan. Tämä tarkoittaisi Ukrainan täysimittaista miehittämistä, joka tulisi pitkällä aikavälillä todella kalliiksi.
Venäjän näkökulmasta kyse on samasta kuin Suomen kanssa tehdyssä rauhassa. Venäjä tulee vaatimaan rauhanneuvotteluissa, että kaikki vieraiden valtioiden joukot poistuvat maasta, muuten se ei tule tunnustamaan Ukrainan hallitusta ja sen rajoja. Ja koska Venäjä tulee todennäköisesti ottamaan haltuunsa ison palan Ukrainaa, tulee se myös käyttämään näitä alueita kauppatavarana.
Jos Ukraina suostuu sen ehtoihin, tulee Ukraina saamaan isomman palan takaisin itselleen. Jos taas ei, niin maa jakautuu kahtia.
Näkisin, ettei länsi loppupelissä välitä Ukrainasta, sen rajojen ja olemassaolon säilymisestä. Länttä kiinnostaa Venäjä ja oma selusta, kuten alusta lähtienkin. Ukraina on sen näkökulmasta pilkottavissa, kunhan länsi saa päättää, mitä ”suvereenissa” Länsi-Ukrainassa tapahtuu.
Toisin kuin Suomessa toisen maailmansodan aikana, Ukrainan hallitus on ostettu isolla rahalla. Zelenskyn hallitus ei myöskään loppupelissä välitä Ukrainasta ja ukrainalaisista. Se välittää vain itsestään ja tulevaisuudestaan.
Jos hallituksen jäseniä todella kiinnostaisi Ukraina, he olisivat valmiita uhraamaan itsensä maan puolesta ja pyrkisivät sellaiseen rauhansopimukseen, jossa Ukraina pysyisi mahdollisimman eheänä ja suurena. He sen sijaan ottavat rahaa ja pitävät vaikka mini-Ukrainan.
Kuten olen alusta lähtien sanonut, tässä pelissä on kyse geopolitiikasta, suurvaltapelistä ja saavutetuista eduista. Ukrainalaisista ja heidän tulevaisuudestaan ei kukaan välitä pätkääkään. Heidät voidaan tapattaa rintamalla ja laittaa kärsimään loputtomiin, kunhan Venäjä ei saa haluamaansa.
Ukrainalaiset oppositiopoliitikot tajuavat tämän, mutta heidät on hiljennetty, eivätkä he saa ääntään kuuluviin edes EU:ssa.
JAURI VARVIKKO, 26.4.2024
Jauri Varvikko (s. 1969 Helsinki) on Venäjä-asiantuntija ja lehtikustantaja. Suomen pitkäikäisimmän venäjänkielisen aikakauslehden Spektrin (1997–2010) perustaja. Suomalais-venäläisen koulun oppilas. Opiskellut kansainvälisiä suhteita Kiovan ja Moskovan yliopistoissa.
(Kuvituskuva: wal_172619 @ Pixabay)
