Riepu julkaisee Jauri Varvikon luvalla tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemia vahvoja ja punnittuja puheenvuoroja sodasta ja politiikasta läntisten medioiden yksiäänisyyden vastapainoksi.
Yli kahden vuoden seurannan jälkeen voin sanoa, että lähes kaikkien venäläisten ja venäjänkielisten riippumattomien kanavien taso on huomattavan hyvä ja vain parantunut aiemmasta. Riippumattomuus on tietenkin epämääräinen käsite. Venäläiset kanavat ovat huomattavan yksilinjaisia, eli ne joko uskovat asiaansa vakuuttavasti tai sitten saavat ulkopuolista ohjausta.
Yhtään oleellista kanavaa ei ole pimennetty, ehkä Igor Girkiniä ja Vladlen Tatarskya lukuun ottamatta. Girkin joutui vankilaan ja Tatarsky tapettiin ukrainalaisten toimesta. Girkinin kanava toimii yhä, muttei Igorin toimesta.
Pari krimiläistä kanavaa on hiljentynyt, mutta syitä on vaikea sanoa. Tsetsheenien postaukset ovat muuttuneet sivistyneemmiksi, mutta myös keskitetymmiksi, eli valtiojohtoisiksi.
Lännessä voidaan olla mitä tahansa mieltä, mutta mielestäni venäläiset Telegram-kanavat ovat monissa määrin ’rehellisempiä’ kuin läntiset. Läntiset kanavat ovat niin sokeita omille asenteilleen, että eivät näe metsää puilta. Länsikanavilla on hyvin paljon älämölöä ja infoa, mitä ei perustella mitenkään tai se ei perustu mihinkään faktoihin.
Venäläiset kanavat ovat myös ajan hermolla. Ne tietävät, mitä tapahtuu, lähes viiveettä, reaaliaikaisesti. Monet läntiset kanavat tulevat viikon myöhässä. Tästä esimerkkinä esimerkiksi Chasov Yarin tapahtumat.
Syy on toisaalta se, että ukrainalaiset kanavat ovat kontrolloidumpia kuin venäläiset, josta johtuen ne vuotavat asioita vasta kun hallinto on asioista kertonut. Uutispimento on Ukrainassa syvempi kuin Venäjällä ja hallinnonvastaiseen infoon tartutaan nopeammin tai siihen kyetään tarttumaan nopeammin.
Kahden vuoden aikana olen oppinut lukemaan venäläisiä kanavia kriittisemmin ja tarttumaan vain oleelliseen informaatioon. Medialukutaito on parantunut.
Jos aiemmin kaikkien kanavien jakamaan informaatioon piti suhtautua varauksella, niin nyt tiedän, mitkä jakavat tarkoituksellista disinformaatiota ja mitkä eivät; mitkä ovat suunnitelmallisia propagandalähteitä ja mitkä eivät. Jotkut kanavat uskovat viestiinsä vilpittömästi, toiset ovat vilpillisiä.
Myös asenteella on merkitystä.
On esimerkiksi ukrainalaisille suunnattuja kanavia, joiden tarkoituksena on vain synnyttää epäluuloa ukrainalaisissa omaa johtoaan kohtaan. Disinformaatio on muuttunut hienostuneemmaksi, eikä se ole enää tökeröä tai läpinäkyvää. Viesteissä on aina joku totuudenpohja, joka käännetään omaksi eduksi ja toista vastaan.
Joistain kanavista paistaa selvä viha vastapuolta kohtaan, mutta lähtökohtaisesti ukrainalaisten kanavat ovat julmempia.
Mitä heikommin Ukrainalla kulkee sodassa, sitä enemmän he julkaisevat yksittäisten sotilaiden tai joukkueiden tuhoamisvideoita, kun ei ole muuta ’positiivista’ julkaistavaa sotavoitoista. Venäläiset kanavat ovat tässä mielessä korrektimpia tai saaneet sitten ohjausta. Ukrainalaisten tappovideoita on nykyään huomattavan vähän.
Venäläisillä kanavilla on hyvin vähän älämölöä, enemmän karttoja, geolokoitavia videoita ja kuvia. Myös paljon länsimedian uutisia. Se johtuu toisaalta siitä, että Venäjällä ja maailmalla on enemmän venäjänkielisiä ihmisiä ja huomattavasti enemmän kanavia, joten info leviää nopeammin, myös rajojen yli.
Pitää huomioida, että mikään kanava ei rajoitu maanrajojen mukaan, vaan keskustelua käydään yli rajojen, joten sitä ei voida suodattaa viranomaisten taholta.
Eri kanavista näkee, kun niitä seuraa, pyörittääkö niitä jokin ryhmä vai yksittäinen henkilö.
Ryhmillä tuppaa olemaan yleensä jokin agenda, kuten uutistoimistoillakin. Yksittäisillä myös, mutta se tuodaan/tulee selvemmin ja rehellisemmin julki ja informaatiota pyritään perustelemaan eri tavoin. Toiset keskittyvät pelkästään rintamatapahtumiin, toiset eri maiden hallintoihin, kansainvälisiin suhteisiin, maailmanpolitiikkaan tai sisäpolitiikkaan.
Kun kaikesta muodostaa verkon, saa kokonaiskuvan, missä mennään.
Yksittäiset valheet ja tarkoituksellinen disinformaatio suodattuu yleensä nopeasti pois, sillä faktantarkistajia on niin paljon, että asioiden oikea laita selviää tavallisesti muutamassa tunnissa: onko tieto yhdestä vai monesta lähteestä lähtöisin tai missä sylttytehdas ylipäänsä sijaitsee.
Epäloogiselle disinformaatiolle jää tällaisessa avaruudessa hyvin vähän sijaa tai se ammutaan suht nopeasti alas.
Riippumattomuus ei ole oleellista, vaan informaation sisältö. Mitä merkitystä riippumattomuudella, jos ei ole informaatiota? Tavaraa tulee sillä nopeudella, että kaikki ei voi olla etukäteen mietittyä, sulateltua, hyväksytettyä, korjattua jne.
Neuvostoliiton aikainen uutisointi oli tällaista ja kohderyhmätkin selkeitä.
Nykyisessä informaatiotulvassa kaiken läpikäyminen pysäyttäisi kanavat, jos ne joutuisivat koko ajan odottamaan hyväksyntää jostain ylhäältä, harvemmilta tahoilta. Niiden on pakko toimia jossain määrin itsenäisesti, sillä muuten tavaraa ei saataisi ulos sillä nopeudella kuin sitä tulee.
Spektri voi tietysti olla rajattu, itsesensuurin tai jonkinlaisten pidäkkeiden rajaamaa tai joidenkin työntävien voimien innoittamaa. TV ja lehdistö ovat taas asia erikseen, en seuraa niitä.
Seuraan Telegram-kanavilla myös tarkasti mahdollisia muotovirheitä, pronominien käyttöä, slangia ja puhekieltä, Venäjän hallitukseen viittaavia lauseita, Ukrainan asioiden ja kielen tietämystä, paatoksellisuutta, vihamielisyyttä, puolueellisuutta, innokkuutta mustamaalaamiseen tai omien saavutusten suurenteluun jne,
Yleensä joka kanavasta saa suht nopeasti selville, mihin ne ovat kallellaan ja kuinka paljon, ja mitä mahdollisia lähteitä ne käyttävät ja miten päteviä. Tasoja on monia ja osa on puhtaasti propagandavälineitä, osa isänmaallisia, osa lännestä ylläpidettyjä, osa verkostoja, osa yksittäisten ihmisten ylläpitämiä.
Väärässäkin informaatiossa ja disinformaatiossa on totuuden siemeniä, kun ne osaa etsiä tai nähdä.
Jo se, että kykenee tekemään pitävän johtopäätöksen, että jokin info on väärää, on tietoa. Joskus sattuu myös virheitä ja vuodetaan jotain mitä ei pitänyt. Kaikkien takana on ihmisiä, jotka tekevät virheitä. Älykkäästi ylläpidetyt kanavat erottaa tyhmistä. AI-botit tietysti erikseen, mutta en niitäkään seuraa. En myöskään luota enää valokuviin enkä videoihin. Niitä on niin helppo väärentää.
Silmät ummistava voi sulkea kaiken vastapuolen informaation pois, mutta se ei ole järkevää ja tämä tiedetään myös vastapuolella ja siksi osapuolet seuraavat toisiaan tarkasti, analysoivat ja tekevät informaatiosta johtopäätöksiä. On sitten toinen kysymys, antaako tuon informaation vaikuttaa omaan ajatteluun vai ei.
Telegramissa on oleellista, että sitä käyttävät niin ukrainalaiset kuin venäläisetkin ja viestintä on salattua, toisin kuin X:ssä, jolloin kumpikin taho vuotaa, halusivat sitä näiden maiden hallinnot tai ei.
Jos osaat kumpaakin kieltä, olet aivan eri avaruudessa kuin länsimaiset lähteet.
’Riippumattomuus’ on sinänsä harha, koska kaikki ovat riippuvaisia, jostain, myös meillä. Minäkin olen riippuvainen, vaikka periaatteessa voin postata mitä hyvänsä, mutta postauksillani on vaikutusta ja olen saanut siitä tuta.
Tunteella pelaavat lukijat tekevät minusta ja muusta työstäni johtopäätöksiä sotapostausteni perusteella.
Vältän Ukrainaan liittyvien näkemysteni jakamista muualla kuin omassa feedissäni, tarkoituksella. Niitä saa lukea tai jättää lukematta, en tuputa, en uudelleenpostaa mitään muiden feedeissä.
Leimakirves heilahtaa joka tapauksessa helposti.
Somesotaa seuraavat tututkin ihmiset katkovat välejä minuun konkreettisesti, vaikka en itse mene henkilökohtaisuuksiin kenenkään kanssa. En kuitenkaan suostu olemaan hiljaa sen takia, että muut niin vaativat. Ja jos en ole hiljaa tai laula kuorossa, on selvää, että saan ihmisiä kimppuunikin tai minulle kaivetaan kuoppaa muualla tietämättäni.
16.4.2022:
Ukrainan sodassa on ollut sellainen jännä poikkeus, että Venäjän oma informaatiopimento ei kata Krimiä ja Donbassia. Nämä alueet eivät ole Venäjän Internet-sulun sisällä, joten sieltä tulee huomattavasti informaatiota ja DNR:n sotakirjeenvaihtajat antavat aika puhdasta dataa tapahtumista. Yllättäen myös tsetsheenit postaavat aika vapautuneesti, vaikka siihen liittyy oma shownsa ja leikkinsä. On jotenkin hölmöä, että Venäjä ei vain kykene hoitamaan mediarintamaansa vakuuttavasti.
JAURI VARVIKKO, 17.4.2024
Jauri Varvikko (s. 1969 Helsinki) on Venäjä-asiantuntija ja lehtikustantaja. Suomen pitkäikäisimmän venäjänkielisen aikakauslehden Spektrin (1997–2010) perustaja. Suomalais-venäläisen koulun oppilas. Opiskellut kansainvälisiä suhteita Kiovan ja Moskovan yliopistoissa.
(Kuvituskuva Krzysztof Pluta Pixabaystä)
